Yö

Kun päivä katoo sielun luot’,
siin valokaan ei palaa tuo –

Vain yksinäisen kaiku on,
häl’ seuranansa poluil’ tuol’ –

jo merikin niin haihtuu pois
ja taivas mustas’ loistos’ soi –

Sen syvyys kutsuu takaisin,
on nähnyt kaiken ennenkin –

Miks’ laulais’ sielu enää niin,
kun sanat hukkui murheisiin.