Sanansyöjä

Mi’ tuolla kitalaes on,
kun kurlututtaa onneton –

Se sana onkin kenossa,
nyt poikittainkin kurkussa –

vaan mitäs jäin tuot möllöttään,
kun vinkui alas puotessaan -

Niin sana tulla plumpsahti,
kun värssy taivos ratkesi -

ja mulle kitaan upposi,
vain kitapurjees’ pläjähti –

Nyt änkee haavis’ – suuri on,
sen sisältökin mahoton –

ei mahdu pieneen suukkoseen,
se vaatii aimo annoksen –

et ulos pääsis’ paukuttaan,
tuo suutain ujoo luukuttaan –

mut umpeen liimaan huulet nää,
ei värssy happee enää nää –

ja nielaisenkin pois.