”Pimeä tie”

Vie matka korpeen,

tie hiipuu pois -

ei yökään lohtuu

tuoda vois -

On polku harmaa, elämää

ei sanakaan voi siivittää -

Vain kanto - kivi suunnan luo,

ne askelille voimaa tuo -

Kuin raskas onkin eloin niin,

saa toivon syömmeen pilkkeen siin -

Se muisto kuin oot valo ain,

vaik katosit sä sielustain -

Nyt laulat taivaan lauluu vaan,

sielt sydämeinkin valon saa.

"Ystävä"

Vaik ystävä jo tuulis ois,

tuon sielu syömmes aina soi -

kun valo ehtoon hiipuu niin,

jo kuiskaa korvaan sanan siin -

Ei ystävät voi kaikota,

ei anna toisen pudota -

vaan nostaa salaa siivilkin,

jos elo mustaa onkin niin -

Vain aatos tuos',

jo kiitää luo -

niin ojentaakin tuikkeen jo

saa rauha, rakkaus eloin vuo -

vie virtaan mukanaan...

”Kolattu lumienkeli”

Sinisellä hangella juoksee

pieniä jalanjälkiä

Pyörähdys lumikiepissä

Talven kirkkaus häikäisee

tuhansina kipunoina

taivaalta satavissa tähdissä

Kolea nasakka paukahdus

huurteisesta metsästä

Tykkylumen varjoissa

pois nukkuneen olennon

viimeinen värjötys

Kolattu lumienkeli

vilkutti hyvästiksi

notkelmaan

tästä alkaa kevät

”Levon juurella”

Kun matka pitkä väsyyn käy -

tuol puun jo varjo antaa näyn -

Saat valon mieleen siimeest tuon -

Se voimaa sisimpäänkin luo -

Niin otat juuren pielukseks,

tuost kukkakedon peitokses -

Koht unisulka laskeu luo -

se piirtää pitsii, levon tuo -

Vain laulaa taivaan leivo niin -

Oot Äitimaankin rakas siin.

”Inehmo 2.0”

Summatonna siintää tulevain aihiot,

korjaa satos - vala kantas -

koht polkuis tuo aukeaa sisimpäis vainioil',

hedelmää tuottaa kuin rannal on santaa...

"Toivon säde"

Tuol aamun usvas hiipii vaan,

kuin lupaus ilost - koskettaa -

se untein takaa muistoist nous

ja mukaan vei tuon' - merel' sous' -

Siel herättää myös aamunkoin,

niin valo ruskost lentoon nous -

Saa elon voimaan nousevaan,

tuo säde toivon - lupaus vaan.