Kylväjä

Sä kuule pieni kylväjä,
jos haluut tietää eineestä –

mit’ sanotaankin sanaksi,
tuot’ runon riimin voimaksi –

Niit’ voit nyt heittää minne saat
ja aina kerää parven vaan –

jos eho on tuo viljana,
eik’ mikään närä akana -

Kun viskaat jyvän – tahtoo vain,
nuo tirpit lisää – lahjaks’ ain –

sit’ herkkua, mil’ lennättää,
nuo toisiins’ kiinni ennättää –

koht’ käyvät sotaa sanojen,
on vimma villikanojen -

Tuos’ nokkii linnut - napottaa,
koht’ toisiins kiinni käykin vaan -

mut mikä hävis – sisin siin,
kun tuuli tyyntyi – häipyi niin -

Ei laula sana – sielukaan,
nyt enää toivu tuostakaan –

kun valo karkaa yöhön jo,
jää jälkeen vana vuorten luo.