Minun sieluni oli kyynelien
täyttämää uomaa,
kun oveni avasit
ja tulit sanojeni takaa
salaa hiipien sisälleni -
kuiskasit suunnan,
pienen pisaran pudotit -
siinä virrassa olen vieläkin -
valuvana purona,
uuteen toivooni
kasvavana koskena -
mereksi elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti