Menetetty

Hiljaisen meren viemiä
pudonneita purjeita.

Aamun harmailla lakanoilla
yön yksinäinen syli.

Kiertyy itsensä ympärille
himmeän valon nupuksi -

uusi aamu kaukana siintää.

Yön polkuja

Kun valo katoo,
hiipuu maa –

tuol haarau polku,
kahdeks saa –

ei yö niin pimee,
siltikään –

et löytäis nuo
vois toisiaan –

viel aamun sara
sinne käy –

mis matkalaisten
tie ei näy –

Vain sisin lämpö
kuroo kii –

kaks kättä kohtaa
taaskin niin.

Tummiin uniin

Yö kutsuu ain, mua luokseen vain –
sen tuuliin jää nyt sanat näin –

On huokaus elon vaivainen,
kun kaipuu kohtaa taivaisen –

Tuo sarastustaan halajaa,
se ylös toivoon kurkottaa –

Viel polku jättää jäljetkin,
kun siipein nostaa sielunkin –

mut piirto multaan hiipuu niin,
tuol valo syömmein liitääkin –

se tuikkii lämpöö hetken taas
ja siiveniskuin katoaa.

Musta joutsen

Tuol' illan rantaan laskeutuu,
siel untuuviinsa käpertyy -
niin yksinäinen joutsen soi -
ja väsyin' lauluun kuroo - oi –

On matkains' elons lauha vain,
mut vastauksen tuo kohta sai -
sielt' kaislikosta uipi tuo,
vaik' musta - könsikäs hänt' luo -

Se vastaan ehtoon hämäräs,
on tullut -kaulain kiertämäin -
ja aamu tullut on.