Tää rahjus kampee - kämmertää,
jo melkein haudast' ähistää -
kuin hampaattomal' suulla vaan,
nyt saapi kiittää är ärrää –
kun sanat napsaa vieläkin
ja lauseet luikkaa vuolaankin –
ei sisin luudu millänskään,
vaik’ elo riepois mieltä tään -
Vaan keppi lentää - kopsahtaa,
tuol' nurkas' kaukain rapsahtaa -
ja hilppaseekin kintut viel',
siis danssaamaankin käypi tiel' -
ei sisin sielu sirpakka,
vain ookkaan luutunt' polulla -
kun riemurinnoin räkättää
ja sirril' silmät pilkistää –
vain vuodet helmein taakse jäi,
niist’ kääväl’ renkaat himertäin –
nyt koristaakin polkua,
mist’ keriy’ sieluun tolkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti