Vaik’ sieluin karus vaeltaa,
siel’ ennenkuin tuon löytää saa-
sen toisen kelle lähteensä,
voi sitten hiljaa avata –
niin erämaakin puhkeaa,
jo kukkaansa ja vehmaaks’ saa -
tään olentoisen polulla,
jok’ on nyt löytänt’ siipeinsä-
voi – koht’ jo lauluins’ tavoitan,
siih’ sanaini jo asetan –
ja katseen aamun hämärään,
sin’ lentoin määränpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti