Siinä sinä olet tuolin tärkein osa,
napotat vaan tikkana tihrustaen valoa päin –
Jonkun naputtamia ripellyksiä tulkiten
takaraivoon asti lyötyjä sydämenlyöntejä
sisuskaluista tärkeimmästä.
Joskus sitä lähtee livakkaan lepattamaan
taivaan tuuliin toisen sanasta –
toisinaan nappaa näköelimen nakit
helmeilevän suolaista heraa –
vaan ei mikään kylmäksi jätä.
Sitä on melkein kentaurien jälkeläinen –
neljä pölkkyä ja olkanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti