Tuol’ kaikkeuksien rajoilla,
nuo maailmat taas kohtaavat -
siel' sielut huutaa toisiaan,
yös' yksinäistä kaipuutaan -
voi kultaa hohtaa sisimmät,
vaik' matkat nuokin pisimmät -
on renkain' toistens' tunnoissaan,
sit' tiedä ei vain unhossaan.-
miks’ yksin ovat ain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti