Jos toivos’ heität pimentoon,
sä silloin paljas pahal’ oot –
se pienest’ raost’ nakertaa,
pian valon imee pois jo vaan –
mut laita sanat tukkeeks’ nuo,
et’ valtais ei sua pimein vuo –
mis’ toivottomuus sielus vie,
kuin olis kaarnalaiva lie –
on tulppa paras värssy tuo,
mil’ upottaa jo tursaat nuo –
sen sisin hohtaa kultaa vaan,
vaik’ näyttäis’ päältä turaltaan –
ei manaus ole muodoltaan,
vain huomion sil’ sisin saa –
mik’ tärkein polun evästys,
on napakympiks’ lausahdus –
siis rakkaus, usko – toivokin,
ne piirtää matkan tuleviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti