Kaks’ kärttyy lemmest’ laulaa tuol’
ne sanoil’ nyppii - toisiins’ juo -
Niin lienee aatos noilla vain,
et eloinlaulu yhdes ain -
on harmaat pukerrusta niin,
vaik' valo mukain vois ol' siin -
kun lempi kahden varuil on,
se hidastaa vain matkaa tuo -
mut kun jo antaa itseins kans',
vain kokonansa toisel' vain -
ei mureh' varjoo saata noil',
se kultareunal' halaa noit' –
ja pesä syntyy kohta niin,
siih’ munat pannaan hautuinkin –
mist’ keekoileekin tirpit koht’
ja elo jatkuu vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti