Kuin sanat sykkii syömmein vuos,
ne silloin liitoon pääsee tuos’ –
kuin tahdis’ tuhat sydänt’ löis,
on Valo aina sisäl’ töis’ –
siel’ monta sanaa tapaa taas,
nuo toisensa ja halaa saa –
siit’ sikiää jo runoa,
mit’ pahat ei voi punoa –
ja lauluks’ sydän sulaa voi,
kun tuulet äärist’ sielut toi –
siel’ henki joulun hivelee,
näit’ pilttei’ kilttei sivelee -
tuot’ sanoin ei voi kuvata
siks’ kaytössäin’ on kamera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti