Veräjä vanha nyt unhossaan lahoo,
vahdi ei karsina henkeekään tuo –
Valuva sade nyt värssyjä maalaa,
ruohojen takuissa puroiksi käy –
Virttynyt saapas vain muistoja kerää,
elämän laulujen kastetta vuon –
Aisalla harmaalla toivo vain lepää,
karannut menneisyys unelmain luo –
Enää ei sido sit malkakaan mainen,
satona sana on enää tuol’ suol’ –
Sijansa sierettyy lätäkön lietteeks’,
kuivuukin aamulla – unohtuu tuo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti