Yö kuin päivä

Suloa sieluin nostattaa,
murhekkin maisin musta –

kaipuun kannoilla laulaa vaan,
toivoo unhoitusta -

mut lauluja luo, siin sanoja suo
on hämärä renkinä valonkin tuo –

siel’ perillä lepäävät yhdessäkin,
vaik’ vihalta taistonsa näyttää.