Hän jok' tuulen' vaeltaa
on saapunut nyt sumust' vaan -
Tuolt' vuoren takaa murheiden
jos' kasvoi syömmens' suureks' sen -
Vain hiljainen on askel viel',
mut voimans' kantaa yössä tiel' -
se palo mi' ol' entinen,
häl'lauluks' muuttui siivikseen -
Jo nostaa sulkain' liitoonsa
tuol' pienen sielun kotoonsa -
nyt valo valkein kantaa maast',
ei uni sieluu enää saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti