Ken Ukonkellos rellottaa,
onk' wanha sanacärtty vaan -
siel’ värssykeppi tanassa,
tuot' tukemassa sanassa -
Siin ihmettä on kyllikseen,
mit' ihmettä tuol' hän tekee -
se tukee lauluu äijäin tuol'
siel' pellol' mis on lantain puol' –
Voi jummi – katso kukkii maa,
koht’ kaikki värssyt lakoaa –
kun kukkakeppi sanain loi,
siih’ maahan voiman kunnol’ toi –
jo työntää, pukkaa, pumeltaa,
kaik’ versot kasvaa vehmaanaan –
ja tyrkkää nuput hoilamaan,
siin pelto laulaa aariaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti