Mureh’ vain uupuneel’ uniinkin pesii,
valoaan etsien, kaivaten ain –
jo sieluns’ tuon lintusen vapauttaan etsii,
matokin varhainen turha siin’ kai –
Siipi tuo rikkonaan kuljeksii kaukaisiin,
yhtä ei löydä, mut laulunsa suo –
katseens’ luo sydämen pohjasta korkeuksiin,
sanasen toivonsa pilkkeestä luo -
Pyyntö tuo pieni nyt perille kiirii,
elämän lehvissä väreinä käy -
tuuleksi toivon tuo oksilta hiipii,
valonkin säteiden lävitse näyn.
Sanansa laulaa jo uusia unia,
kohta niin kerkeää tuuleinkin taa -
liitonsa laskee jo aamunsa maahan niin,
siellä niin versonsa ylös taas saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti