Harmaata
kuivunutta
savea.
Rapautuvia
muistojen
kokkareita
putoilee
juoksevalle
kuumalle hiekalle.
Ei tipu enää
kärsimyksen
kyynel,
puhdistavan
tuulesi polttaessa
polkuni lasittuneeksi
kristalliksi.
eikä jalkani
enää maata
kohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti