Runovauvan räpätys

Pieni lause pullahti,
tänne maiseen synty siin -
ei tuo tiennytkään säännöistä,
pisteist, kirjaimist isoista -

vänkäs sisimmän liidossa,
aina rivillä vinossa -
johan räppäsi näpeille,
opettaja jo tumpuille -

"Ei saa hauskaa nyt olla sul,
vielä opitkin säännöt mult -
Sanal valtaa ei olla saa,
muuten sekaisin koko maa -

siksi riviin jo järjesty!
Onnen unelmat riivi nyt!"
Värssy säikähti - piiloutui,
sieltä opelle nyrkkii pui -

"Tällä ekaksi pilkun teen,
pisteen nokkaasi piirtelen -
laulan suohon sun aattehes,
kun et kuitenkaan tajunne -

mistä runokin pissii tuo,
aina säkeensä siinä luo -
Sanat soimaan saan laulukskin,
tulpaks korviisi luonkin niin!"

Pieni lause nyt uhosi,
kurkkuu ryki ja murjaisi.
"Mistä tietäisin sääntös sun,
vasta tulinhan ulos, kun -

ipi korvaansa kaivoi vain,
vaikuttaakko tuo tahtoi lain -
mut' siit' nöllistä lause on,
pyöräytettynnä runoks vuon!"

Kasvoi lause noin runoksi,
sanan saattoikin värssyksi -
mennä posmotti aina vaan,
eikä säännöist' olt' moksiskaan.

Surusiipi ja Tuulenkesyttäjä

Nyt surusiipi viruu tuol,
sen sanakin on väsyin puol' -

ei jaksa liitää nyt pieni vaan,
häl sielu laulaa vain kaipuutaan -

kun myrsky taivaalta lennättää,
vain murheensäteitä pienen pääl' -

Tuulenkesyttäjä kaukaa kuul',
siiven hipaisun - mi unist' tul' -

Jo laulaa kaikkeuden läpi tuo,
se nyt tyynnyttää syömmen huolet -

ja antaa säteitään peitoks' siin -
sata enkeltä muaks niin -

kohta sydänkin valkenee,
aamus nouseekin - liitelee -

kaukomaatkaan ei enää oo,
pienen unelmat lentää jo.

Sydänlaulu

Kuin sydän laulaa - sielu saa,
niin valon taivaast aina vaan -

sen tuulla polul myötänäis,
sä anna aina kirkkaast näin –

jo vie tuo pitkään, syvälkin,
kun kerit sanais siihen kiin –

tuo murheisiinkin lohdun luo
ja palon lauluun eloin vuon –

Ei aamu unhoon silloin jää,
mist pieni sielu silloin tää –

sai eväät matkaan kulkea.
voi voiman syömmeen sulkea –

ja kantaa kaiken vain.

Lärvän loppaa - kelistä koppaa

Kun harmaa maa ja taivas saa,
nyt sielun lennon raskaaks vaan -

jo nosta - kuro pilvihin,
siel aurinkoinen paistaa niin -

se kutsuu, voimaa siipiin luo,
ain kehrä sanan syömmeen tuo -

mi' on ain toivon laulun sy'än,
se versoo ain kuin pien siemen -

Jo kuro, liidä ylös vaan,
ei murhein mörkit kiinni saa -

kun lenkotat vain visusti
ja tiiraat horisonttiin siin -

siel kuroo elo tulevain,
sun luokses valoo kyllä ain -

ja säde herää sisäl niin,
se kantaa toivon taivaisiin...