Voi sana sielun kadota,
kuin mereen värssyin haipua -
jos toista siel' ei kohtaa tuo,
voi runon löytää mukaan luo -
nyt yksin pieni sananen,
on rannal' - katsoo merehen -
siel' toinen värssy sinnittää,
luo katseen sanan sisimpään -
voi lauluu aamun siinä niin,
nyt kantaa kahta korkeuksiin -
siel' yksin ei nuo olla saa,
kun runot mukaan halajaa -
mut yllä enää toiset nuo,
ei siinä valon kahden luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti