Nyt yötön yö on aina meil’
siin sanas' kuroo paloks viel’ –
se siivittääkin syömmein mun,
nyt liitoon taasen maisest’ kun –
on väsynytkin sisimpäin,
vaan herättää taas silmään tän –
jo kaipuun aamunmaahan vaan,
mis’ valo uusi sarastaa –
sielt’ kaukaa sanain kumu soi,
kuin sielunpulinakin voi –
tuon karust’ sisält’ syvältään,
nyt tuoda esiin määränpään –
mi’ muhi toivon syöveris’,
vain piilos ennen versoksein’ –
Nyt laulan – herään elämään,
ei enää sysi puota täät’.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti