Mi’ kantoi nyt liitoni perillekin,
ol’ sanasi kaukainen kutsu jo niin –
sen sisimmäst’ kuulin vain kuiskauksena
niin pienenä hyräilyn hapuiluna –
Vaik’ maailmojen portitkin aukeni nuo,
en kaivannut muuta kuin valosi luo –
se sielustain’ syvältä sikisi siin,
en unille periksi annakkaan niin -
Nyt yötäni pelkää en, vaik’ kylmenee tuo –
sun lauseesi lämpöinen polkuni luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti