Matkasi virtaa jo sinisien
unien laaksosta
pesien lämmöstä nousevien
savujen mukaan
kaipuunsa kutsumana
tähtimeren rantaan.
Astuu hämärästä udusta
unien paimen lyhtynään
toivo – käden suojanaan
lepattavan sielusi suojaa.
Syvältä sanan kaivaa
rinnastaan – sisimmän.
Eloon jo lennähtää
kipuinen sielu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti