Askel

Kun maiset tuulet riepottaa
siel’ ahneus, raha vallan saa-

on ystävyyskin taakka lie,
se sielut pienet eroon vie -

kun oiskin lähde valon vuon,
mist’ ammentais’ jo takas tuon –

sen ajan vallattomuuden,
mis’ ilo kukki vielä tiel’ –

Vaan katos kaikkoon hunaja,
voi halata vain varjoa –

mi’ olikin vain kangastus,
kuin peilis’ valon heijastus –

Nyt askeleen tään löydän tuost’,
mi’ putos’ laulust’ onnen vuost’ –

on siinä sana tulevain,
nyt kertoo minne mennä vain –

ja tuuleen katos tuo.