Unein sankari

Soi pehmeä sävel tuo unien takaa,
on avaruus allain ja liitoni vakaa-

sinikelloin mä kuulen nyt sieluni syvält’
sen ääntä jo seuraan, kun tuntuu tuo hyvält’ –

vaan korina kauhee se sisimmäst’ laukee,
jo unestain olennon suurisuu aukee -

sen tunnistan vanhoista taruista kaukaa,
jo luolansa perällä kummitus laulaa -

näin laskostan mielein ja kohtaan tuon salan,
mis’ onkaan nyt miekkain, tuo hopeavarain –

kun silmänsä toljottaa pesänsä perält’,
mä vilautan säilää ja heitän nää sanat –

kuis’ kärtty sä jaksat nyt vanhana laulaa?
Onk’ keuhkoissas’ enää nyt voimaa ja kauraa?

Tuon puhina tukahtuu naurunsa kantaan
ja sauruksen ronttokin mässähtää lantaan –

niin taas on yks’ epatto kantattu eräst’
mä huotraan jo kalpani sujautan peräst’

ja jatkan taas matkaani uneini taaten,
ja käynkin sit valveesta heräten maaten.