Jo sana korpee kärventää,
se sisäl pysy ei enää –
niin pakko tuo on pullauttaa
jo ulos, et ei sierettää -
voi sielun sisint' siin niin tää –
Siis ylen annan sanainvuon,
koht' runot nappaa kaiken tuo –
Se mykeröitä punoo niist’,
kuin kukkii nuo vain oliskin,
vaan kun tuon taitat – nahistuu -
niis’ onkin sisin – mikäs muu –
ain sanomana närästys,
mink’ synnyttikin tarkoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti