Yö varjojaankin kaipaa siel’
mis’ henki etsii uupuin’ tiet’ –
On hahmo maaskin’ ystävä,
tuo kalvaan valon helmenä –
Oi varjo anna ammentaa,
sust’ muistoo toisest’ kajastaa-
Kun sisin’ sielun sankee käy,
ei laulu aamun missään näy –
Voi tuike toivon sarastaa,
vaik’ pienes’ huuruskin se vaan –
kun kertoo se yön kylmyydes’,
oot elos’ – etkä vielä sees –
Mut’ vaellus nyt päättyy tuo
ja lämpöin’ viitta levon luo –
Oot’ peril’ valoin porteilla,
siin’ sanas’ ei muit’ tavoita –
Ja kuitenkin se onnen suo,
kun kurjuus takain’ kaikki on –
ja tähdet hymyilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti