Viel’ klapit sanain jäköttää,
tuos’ kasas’ mi’ on tämän pää –
siit’ napomaan käyn runoiks’ vaan,
ja riiminkin siih’ mukaan saan –
vain sisin siit nyt puuttuukin,
sen nappaan taivon tuulist’ kiin,
Tuo arvotukseks jääkin nyt,
vaan jos se onkin kadonnut –
En anna periks’ - läjään vain
Hei – se päreiks’ olkin mennyt vain -
niist’ räpättimen rakennan
ja suulle vuoron nyt annan –
Käy höpäjämään pino taas,
et iloks’ muuttuis elo taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti