Unituus

Sä Arvon Untein Valvoja -
saak’ pyytää pient’ audienssia:

Nyt uinun maahan halajan,
mih’ luppas’silmin kaipajan –

mun silmäin naatit natisee,
vain vielä piirtää maiseen tien –

jot’ tallustella pitää vaan,
vaik’ väsy oiskin matkustaa –

Viel’ värkkää arki – tohisee,
tän sanatkin tuo sotkee siel’ -

mis’ mannut möyrii pahnoillaan,
kaik’ muut jo nukkuu valloillaan –

Mut pienen sanan istutan,
mä vielä tähän aherran –

ja kohta kaadun syliis’ sun,
jo kanna pois tää Unituus.