Mitä nuo pienet menneitten perään
suloiset sanaset haikailee enää –
kasvaisi kovaksi kiveksi vaan,
aikuisten tavoille pommittamaan –
selästä nyppiä turhien siellä,
missä ei onnikaan laulele tiellä –
sokeain silmässä viihtyisi tuo,
taluttais viimeisen jyrkänteen luo -
mut lieneekö sanalla toivon nyt loma,
kun ei tuo huutele valoaan somaa –
väistää vain rujoja – pinkookin pakoon,
kun sananen totuuden rr:sta lakoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti