Maallista

Yö sanoin riipii
rangaks luo –

sen sisimmän mi’
valoo tuo –

kun mainen myrkyks’
sekoittuu –

on vainen pahan
aina syy –

se sotkee laulun,
polkee maah’ –

ei yöstään voi koht’
noustakkaan –

Vaan vuotas – Valo,
pyydän vaan –

et vielä liitää
joskus saan –

mut ensin anna
lohtuu niil’ –

mitk’ kaipaakkaan
ei unelmiin –

jois’ puhtain ilo ois.