Sua katsoin silmiis syviin,
taas sieluin lauloi vain -
niin uniin vaivuin hyviin,
sielt’ valoin takas sain –
en enää mustaa pelkää,
se kaik’ on jäänyt siin –
ei polkuin käännä selkää,
vaik’ hetkenkin luulin niin –
kun luojain antoi paloks’,
mul’ kaipuun polullein -
yöhön synkkään valoks’
tuon aistin piinaksein –
vaan polkua on pakko jatkaa,
vaik’ etsintäin oiskin ees –
siks’ lyhdyksein tätä matkaa,
otan katseesi kirkkauden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti