Sulos sun sielustas
syömmessäin itää,
eloni liidossa
valon niin pitää.
Halaukses’ lämmittää
väsyneen sieluin,
ain kun sun kohtaan,
niin rakkaan tuon mieluin.
Ympäri käyt mun,
kuin kurimus kiertää,
puristaa pahan pois,
niin eloo taas sietää.
Hellittää saattais ei
ikinä tuosta.
Sieluni leipää tuo
elämän vuossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti