Kaukana unissain
aamua laulan –
kutsun jo ovea
elämän valveen –
Siintävät helat, kunis
löydän ma salvat.
Riemuni rikkoo jo
kalmoni kalvan.
Ilkamoi epatto ja
vastaankin hankaa,
vaan karttua virkoovaa
turhat ei katko -
katsettain kirkast’ nyt
vaivaa ei malka
tanakan tällin siis
uksehen mäiskään.
Silmäni avata nyt
aamuuni saan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti