Minä kerroin sinulle
pienillä sanoilla
salaisuuksia.
Ne saivat virtaa
unelmista ja kasvoivat
valtaviksi möhkäleiksi
sydämen kaappeihin.
Unia, unelmia -
kantohankisia -
kevään lämmöstä
askeleen alle
murenevia polkuja.
Unien suosta
nouseva virvatuli.
Sieppaan merkiksi
lähtökohdan upottavaa
matkaani varten.
Kaukaista kiintomaata
kajastaa taivaani
rannassa.
sinne sytytän
merkkituleni -
sinulle -
vastaantulevalle
Kulkijalle - ettet
sinäkään eksyisi
matkallasi mustassa maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti