Mis’ on mielein
syöveri –
unelmieni pohjaton
kurimus?
Ei sitä silmäin
kohtaa –
korvain ei sen
huutoa kuule!
Valoisien värssyjen
juuret
hiipuvina
varjoina
uumeniinsa imevät
myrskyisät pyörteet.
Ajattomaan hahloonsa
noruvina kuivuvia
valounia
Uupuvaa yötäni niin
valvon.
Katsettani nostava
hiljainen
pilkahdus
jossain.
Laulua kaukaista
korvani kuulee,
pielukseltain päivä
kun nousee -
varjoni yöstä hohtaa taas
elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti