Öistä taivasta
piirtää kaipuuni -
kaartelevaa suruvanaa.
Laskeutuu luo
rauhan -
rannalle toivon.
Putoili valoja
pieninä sanoina,
kirkkaimmaks’ kaareks’
kukintoina.
Taivaanrannassa
kultaisia kuohuja.
Syvää sineä
sieluni synnystä,
puristi pisaran
hiekalle santaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti