Tuskieni vuorelle
olin kiivennyt
pimeällä polullani
hiipuvan kaikusi
perään,
minkä olin tavoittanut
syntymäni aamusta
liruvan puron äänenä.
Huipulta maailman
kehänä valon sinä
piirsit
minuun kaikkeuden
kehinä värerenkaita –
eetteristä kaukaa
kuiskauksia
ikuisuuden matkan.
Loit elämäni
viettävälle tielle
suloisen sitkeitä
reunavalleja -
kannattimia yöni
ainaisen hapuiluun.
Toiveita, unelmia
uusia sanoja
kuiskauksesi kantoi.
Sen kerroit
minulle –
kaiken!
Yöni uupuneen
sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti