Mun murhein on taottu
ruosteisis ahjois -
Sen vinkuvis palkeis on
sanaini siinnyt –
Ja nokisist seinist mä
sieluni sain –
mut valoa kaipasin
matkallain ain.
En syytäkään muista,
vaik vanhoista luistain –
ei kaipauksein virta,
oo kaikonneet näyt –
Mut paarustan polkuin,
se ainoo nyt on mun –
mi vie vain tuo elossa,
virtana käy -
Niin ajassa hiipui
ja katoskin riimut –
mitk merkitsi joskus
nuo sydäntä kai –
Mut sieluni muistoas
kuitenkin janoo -
Vaik vail on tuon silmät
sit kuuminta paloo -
Ei kammioin seinissä
laulusi kaiu,
on kulunut nimestäs
kirjaimet haipunt –
Mut matkain vain vie mua
niin luokses sun vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti