Käteni seurasi
vanhaa karttaa;
Aikojen takaa
polveilevia polkuja.
merkittyinä sydämen
jättämiksi askeliksi,
ettei katoaisi.
Ystävyys lauloi
mutkaisillakin
teillä kutsuhuutoja
risteileville poluille.
Käärin rullalle ja sinetöin
lämmöllä uudestaan
avattavaksi
jos vielä eksyisin
kylminä öinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti