Kuivassa, korventuneessa maassa
ei jyvät idä –
Sirkat ovat syöneet kaiken.
Sanat olivat vain murusina
ahneilla huulilla –
voideltuina tuoksuvalla öljyllä,
eikä valo niissä enää hehkunut.
Käänsin katseeni ja etsin sisimpäni
janoavaa polkuani –
dyynien takana odottavaa
lähdettä.
Ehkä sekin on vain
kangastus?
Vaikkei janoni ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti