Vielä viimeinen säde kantoi
matkalaisen toivoa -
Tuolla heiveröinen askel
kohtaa pimenevän polun
ja nousee lepattavaksi
varjoksi yötaivaalle.
Mene matkalainen,
ääntä seuraa!
Tuolla varjojen takana
lohdun vaskooli
keinuttaa kehtoa
hiljaa.
Siellä uni saa
elämän hahmon
ja perhospoika, unenlapsi
koteloituu lempeään sanaan.
1 kommentti:
Jokaisella runolla
jonka näen täällä, on sielu.
Sen kirjoittajan sielu,
hänen muusansa
ja niiden
jotka lukevat, elävät
ja unelmoivat hänen kanssaan...
Lähetä kommentti