Niissä pienissä
aamun hetkissä
lauloi suru -
Onneksi uniani vartioi
valon soturi,
ettei epätoivo pääsisi
kynsimään sieluani.
Kuitenkin aina
sarastus välkehti
kastehelmillä
unisella pieluksella.
Kasvaako kyyneleet sydämestä,
vai onko ne taivaan siemeniä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti