Eksynyt

On sanain yössä väsynyt,
se suuntaa sumuun kulun nyt –

Ei matkallansa loista siin,
vain yksin hiipii polul niin -

Tuolt jäljen saa – nyt kohottaa,
jo katseen kauas aavan taa –

min’ mennyt laulu on?


Oi uni onnen saanko sun,
se keventää vois murheen mun –

kun säkeneinä sataa tuska,
otteen saa ain kiinni musta –

Vois lohduttaa, nyt sanas vaan
ei muistot silloin polttaiskaan –

sais valos tulla vaan.


Nyt kohtaan viime säteenkin,
se laskostuu mun murheisiin –

Jää kytemään, kun uinuu pää
ja katsein hiipuu matkal tään –

Mut kohta herään - havahdun,
on aamukin jo tullut, kun

tuon kosketuksen tunnen vain
kaks sanaa lauseen luo.