Minun murheellani oli
yksinäinen polku –
Se ei kerännyt kukkia
matkan varrelta,
eikä takertunut
kauniisiin maisemiin.
Se matkasi vaiteliaana
ja tiesi päämääränsä –
ainoana seuralaisenaan
pieni sisu.
Surujen vuorilla pesää
rakentamassa
odottava toivo.
Nyt siellä yön sydämessä
keinuu latvojen varjoissa
aamua odottava
ensisäteen kerääjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti