Mun huuleni
huutaa sun
sanaasi
päin -
Ei mustasta
erota
silmäni
näin -
Tuot’ kajoa
tajunnan
iloakaan -
Se kylmenee,
aamusta
karkaa -
Vain katkaista
sanani sieluni
voi,
jos tajuntain
myrkystä
aatoksen
loi -
niin pimeinkin
piruuttaan
kiusaa vain
taas -
ei saa se
vain musta
niin
valtaa –
kun sisältäin
räjäytän
valoni päin
tuot’ hyhmäistä
ilomme pilaajaa
näin
ja kehno jo
unhosta
kalttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti