Sisältäin kuin
unest’ uin,
sielt’ voipuneena
murheet puin -
Nuo niitin jyvät
huhmareel’,
sil’ murskasinkin
sydämein.
Ei enää vaivaa
turhuus tuo
vaik’ eloin harha
tuulet luo -
Ne sellaiset
mis’ unet nuo
on hurman
harhaa silkkoa -
Vois kaiken
syltyks’ pilkkoa
ja runtukkaankin
tukkia.
Mut onhan
monta ovea,
mitk’ aukee
ilman kurjuutta,
vail’ sielun
pimeen paljoutta –
Kun avaan uuden
silmän tään
ja tuikkaan
tulen sisimpään –
siis pistän piisin
elämään,
jo kohta mureh’
palaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti