Eloin tään mun
keskisen jo
hetki ehtooks ’
kääntyy
Mä knihti taaton
suurimman oon,
polkuin kaukaa
keriy’
Sielt aamuin
kulost’ tuunkin
näin
vain mukain
aatos tää
”Vie elämää
sä pimeyteen,
sun sanas
annan ain”
siit evähäin
mä tiellein
vain
niin kaavin
muruin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti