Astu mun purteeni,
jos kiire sua vaivaa,
työn titaanit riepoo
arjessa harmaassa hautaasi
kaivaa – juoksuttaa
koipesi verille – ei
perille ikinä päästä.
Astu venhooni leppeään,
hidasta tahtisi – on
matkasi valmis – ja
myös avoin on meri,
tyyntynyt tieksi -
Mukaan kun haluat,
jo kasvu on päässään
ruorista irti – siis,
hengelle valtansa anna
puhaltaa alukses liitoon…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti